Ovatko lapsemme ja lapsenlapsemme vähemmän tärkeitä kuin me itse?

Print PDF Email

Hesarissa oli iso juttu ilmastopakolaisista. Ilmastosta näyttää taas tulleet isojen lehtiotsikoiden aihe, mikä on hyvä. Välillä näytti siltä, että ilmasto on mennyt kokonaan ”pois muodista”.

Kahlasimme taas pinon lehtiä, joita oli tullut poissaollessamme. Aamulehti kertoi, että Tampereen Kaukajärvellä kukkivat orvokit ja jouluna poimittiin kanttarelleja.

Muuan tuttava kiinnittää sähköpostilla huomioni Eija-Riitta Korholan nettisivuille, joilla tämä arvostelee Nicholas Sternin viimesyksyistä raporttia ilmastosta ja taloudesta. Sternhän totesi, että valloilleen päästessään ilmastonmuutos tulisi aiheuttamaan talousromahduksen, jota voi verrata ensimmäisen ja toisen maailmansodan vaikutuksiin, vuosittain 5-20 % kansantuotteesta hupenisi ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin. Sternin mukaan ilmastonmuutoksen torjunta tulee erittäin paljon halvemmaksi, hinta on noin 1 % kansantuotteesta vuodessa.

Korhola viittaa siihen, että Sternin tulokset muuttuvat täysin, jos diskonttauskorkoa vaihdetaan. Sehän on itsestäänselvyys. Itse asiassa viime syksynä, kun tapasin Sternin, kysyin juuri tästä asiasta, koska tiesin että häntä on kritisoitu liian alhaisen diskonttauskoron käytöstä. Hän sanoi, että jos katsot että lastesi elämän aikana tapahtuva katastrofi on vähemmän tärkeä kuin sinun oma vaurautesi tässä ja nyt, koska katastrofi tapahtuu vasta tulevaisuudessa, käytät korkeaa diskonttauskorkoa. Korhola toteaa, että Stern käyttää diskonttauskorkona 0,1 % kun investointilaskelmissa yleinen korko on 3 %. Korhola argumentoi, että Sternin laskentatavassa ”tulevat sukupolvet ovat tärkeämpiä kuin nykyisen sukupolven köyhät”. Katsooko Korhola, että nykyhetken köyhien pitäisi maksaa päästövähennykset? Eiköhän se ole ensi sijassa nykyhetken rikkaitten tehtävä, hehän rikkaathan ne isoimmat päästötkin aiheuttavat.

Helsingin kauppakorkeakoulun professori Matti Liski on kirjoittanut artikkelin ilmastoriskien arvioinnista. Hän sanoo, että mitä suurempi epävarmuus tulevasta riskistä on sitä suurempi on riskiltä suojautumisen arvo. Liskin mukaan ”ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin haittojen epävarmuus on peruste käyttää alhaista diskonttauskorkoa näiden haittojen taloudellisessa arvottamisessa”.

Eli jos esimerkiksi tiedettäisiin, että ilmastonmuutoksen myötä trooppinen hirmumyrsky iskee sinä ja sinä vuonna sinne ja sinne ja kolmen vuoden päästä sinne ja sinne toiseen paikkaan, vahingon taloudellisessa arvottamisessa voitaisiin käyttää samaa diskonttauskorkoa kuin investointeja suunniteltaessa. Mutta kun tiedetään vain, että rajujen trooppisten hirmumyrskyjen todennäköisyys kasvaa, mutta ei tiedetä millaiset myrskyt tulevat iskemään, milloin ja minne, ja kun osa haittavaikutuksista voi olla asioita, joita emme nyt vielä pysty lainkaan ennakoimaan, on perusteltua käyttää alhaista diskonttauskorkoa.

Sitä paitsi ilmastonmuutoksesta kärsivät ensimmäiseksi ja pahiten juuri maailman köyhimmät. Afrikassa ja Bangladeshissa kärsitään ilmastonmuutoksen seurauksista, kuivuudesta, myrskyistä ja tulvista jo nyt, vaikka Afrikka ja Bangladesh eivät todellakaan ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet.