Kutsumaton ruokavieras

Print PDF Email

Hämeen Sanomat 1.9.07

Geenimuunnellut eväät pyrkivät ruokapöytäämme, vaikka kuluttaja ei tiedä niitä kutsuneensa. Suomessa tästä syntyi meteli vasta kun kotimainen lihabisnes ilmoitti alkavansa ruokkia possuja geenimuunnellulla rehulla. MTK, maatalousministeri Anttila ja pääministeri Vanhanen ovat vaatineet GM-rehua syöneen eläimen lihan merkitsemistä. Gallupien mukaan valtaosa kansalaisista on samaa mieltä eli haluaa tietää mitä syö.

Olen iloinen siitä, että MTK, pääministeri ja maatalousministeri ovat tulleet vihreiden kanssa samoille linjoille.

Viime viikkoina tiedotusvälineissä on väitetty, että iso paha EU estäisi Suomea säätämästä lakia, jolla tuottajat velvoitettaisiin merkitsemään GM-rehulla tuotettu liha. Asiaa koskeva EU-asetus kun vaatii merkintää vain, jos itse ruoka, esimerkiksi soija tai peruna on geenitekniikalla muunneltu. Sen sijaan asetus ei vaadi merkintää GM-rehulla ruokitun eläimen tuottamaan lihaan, muniin tai maitoon. Aikoinaan, kun asetusta käsiteltiin, vihreät sitä kyllä esittivät.

Tällä viikolla juttelin Brysselissä erään asiantuntijan kanssa. Hän kertoi, että sama keskustelu on käynnissä monessa muussakin EU-maassa. Nyt olisi siis todella hyvä hetki Suomen hallituksen ryhtyä vaatimaan geenimuuntelun merkintävaatimuksen laajentamista EU:ssa myös eläintuotteisiin.

Mutta ovatko Suomen kädet tosiaan sidotut kunnes EU-asetus saadaan muutettua? Saman asiantuntijan mukaan näin ei ole. Nykyinen EU-asetus nimittäin jättää GM-rehulla ruokittujen eläinten tuotteet ulkopuolelleen, se ei vaadi mutta ei myöskään kiellä niiden merkitsemistä. Jokainen EU-maa on täysin vapaa päättämään asiasta ikiomalla kansallisella lailla.

Toivonkin, että pääministeri Vanhanen ja maatalousministeri Anttila panevat tuulemaan eli komentavat virkamiehet valmistelemaan tällaisen lain. Uskallan luvata vihreiden ministerien tuen.

Kansallisen lain säätäminen on myös oiva tapa puskea eteenpäin GM-rehulla ruokittujen eläinten tuotteiden merkintäpakkoa EU:ssa.

Nykyinen EU-asetus hyväksyttiin vuonna 2003. Europarlamentissa vihreät ajoivat merkintävelvollisuutta myös GM-rehulla ruokittujen eläinten tuotteisiin, konservatiivit vastustivat. Vihreiden tukema linja voitti valiokunnassa, mutta konservatiivien linja voitti täysistunnossa.

Ministerineuvosto tyytyi eläintuotteiden jättämiseen asetuksen ulkopuolelle, kun se käsitteli asian maaliskuussa 2003, Suomen tuolloisten eduskuntavaalien aikoihin. Tuolloin oli vajaa vuosi siitä, kun vihreät olivat lähteneet hallituksesta. Siellä olimme tukeneet kansalaisten mahdollisimman laajaa tiedonsaantioikeutta geenimuuntelusta. EU-asetuksen lopullinen muoto lyötiin lukkoon heinäkuussa 2003, kun Vanhasen ensimmäinen hallitus oli istunut muutaman kuukauden.

GM-ruoan merkintä ei estä ketään syömästä sitä, se vain antaa kuluttajalle mahdollisuuden valita mitä syö.

Geenimuuntelusta innostuneet ekspertit ja tietysti myös alan bisnes leimaavat epäilijät tietämättömiksi ja taantumuksellisiksi. Yksi heidän omituisimmista argumenteistaan on, etteivät muunnellut geenit siirry meihin, sen enempää kuin ”tavallisetkaan” geenit ruoasta, jota syömme.

Se, että mutanttiruoan syöminen ei tee ihmisestä mutanttia, on argumenttina samaa tasoa kuin se, että ydinvoimalasta tulee töpseliin ihan tavallista sähköä. Molemmissa tapauksissa ongelma ovat vaikeasti ennakoitavat ja hamaan tulevaisuuteen ulottuvat vaikutukset.

Elävien olentojen perimän muuntelusta geenitekniikalla on kokemuksia vasta muutaman vuoden ajalta. Jo tähän mennessä on havaittu, että muunneltuja geenejä sisältävä siitepöly voi kulkeutua kauaskin. Väli-Amerikassa muunnellun maissin geenejä on löydetty villimaisseista, kaukana GM-maissipelloista. Kanadassa GM-rapsin perimäaines on levinnyt niin laajalle, ettei luomurapsia enää voida tuottaa.

Radioaktiiviset aineet sentään häviävät pikku hiljaa, joskin osa niistä hyvin hitaasti. Esimerkiksi ydinvoimaloissa syntyvän radioaktiivisen plutoniumin määrän väheneminen puoleen vie 24 000 vuotta. Sen sijaan karanneita geenejä ei saa luonnosta pois mitenkään.

Yksi geeni voi vaikuttaa enemmän kuin yhteen ominaisuuteen. Yllätyksiä tulee. Esimerkiksi tomaatti, johon siirrettiin kalasta kylmänkestoa parantava geeni, aiheutti oireita kala-allergikoille.

Se, että ihmiset tietävät mitä syövät, on tärkeää paitsi valinnan vapauden vuoksi, myös pitkäaikaisvaikutusten tutkimiseksi. Geenimuunnellun ruoan mahdollisia yllättäviä pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ei voi saada selville, ellemme tiedä mitä syömme.

Kyse on myös kuluttajien oikeudesta päättää, millaista tuotantoa haluamme rahoillamme tukea.