Kutsumaton ruokavieras

Print PDF Email

Vihreälle Langalle, kolumni 04.09.07

Kuluttaja ei tiedä kutsuneensa ruokapöytäänsä geenimuunneltuja eväitä, mutta sinne ne pyrkivät. Suomessa tästä syntyi meteli vasta kun isot lihatalot ilmoittivat alkavansa ruokkia possuja geenimuunnellulla rehulla.

Gallupien mukaan valtaosa kansalaisista tahtoo tietää mitä syö eli haluaa tällaiseen lihaan GMO-merkinnän.

Olen iloinen siitä, että MTK, pääministeri ja maatalousministeri ovat asettuneet tukemaan merkintää. Europarlamentissahan vihreät ajoivat samaa, mutta konservatiivien aloitteesta parlamentin enemmistö asettui toiselle kannalle vuonna 2002.

EU-asetus vaatii merkitsemään ruoan, joka on peräisin ”GMO:sta”, esimerkiksi geenimuunnellun soijan tai siitä valmistetun ruokaöljyn. Sen sijaan asetus ei koske ruokaa, joka on tuotettu ”GMO:lla”, esimerkiksi GM-rehulla.

Suomessa on toistettu joka tuutista, että EU estää vaatimasta merkintää kotimaisella lailla. Näin sanoneet asiantuntijat ovat olleet pääasiassa sellaisia, jotka ylipäänsä haluavat geenimuuntelulle mahdollisimman avoimet ovet. Brysselissä olen tavannut asiantuntijoita, jotka sanovat, että EU-asetus jättää eläintuotteiden osalta jäsenmaille vapaat kädet.

Minusta on tärkeää, että hallitus selvittää kunnolla mahdollisuuden säätää kotimaisella lailla kansalaisten valtaenemmistön haluama merkintäpakko. Sen lisäksi hallituksen tulee tietenkin vaatia komissiota antamaan asiasta EU-lakiesitys. Juuri nyt on mainio hetki, ”geenirehulla” tuotetun ruoan merkitsemisestä keskustellaan monessa muussakin EU-maassa.

Geenimuuntelusta innostuneet ekspertit ja alan bisnes leimaavat epäilijät tietämättömiksi ja taantumuksellisiksi. Yksi heidän omituisimmista argumenteistaan on, etteivät muunnellut geenit siirry ruoasta meihin, sen enempää kuin ”tavallisetkaan” geenit.

Se, että mutanttiruoan syöminen ei tee meistä mutantteja, on argumenttina samaa tasoa kuin, että ydinvoimalasta tulee töpseliin ihan tavallista sähköä. Molemmissa tapauksissa ongelma ovat vaikeasti ennakoitavat ja hamaan tulevaisuuteen ulottuvat vaikutukset.

Elävien olentojen perimän muuntelusta modernin tekniikan keinoin on kokemuksia vasta lyhyeltä ajalta. Jo nyt on havaittu, että GM-siitepöly voi kulkeutua kauas. Väli-Amerikassa muunnellun maissin geenejä on löydetty villimaisseista. Kanadassa GM-rapsin perimäaines on levinnyt niin, ettei luomurapsia enää pysty tuottamaan. Karanneita geenejä ei saa luonnosta pois mitenkään.

Yllätyksiä tulee. Tomaatti, johon siirrettiin kalasta kylmänkestoa parantava geeni, aiheutti oireita kala-allergikoille.

Geenimuunnellun ruoan mahdollisia yllättäviä pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ei voi saada selville, ellemme tiedä mitä syömme. Kyse on myös kuluttajien oikeudesta päättää, millaista tuotantoa haluamme rahoillamme tukea.

Avainsanat: geenimuuntelu, gmo