Ilmastosta EU:n uusi suurtehtävä

Print PDF Email

Kalevan kolumni 25.3.07

Financial Times kirjoitti viime maanantaina, että ilmastonsuojelusta on tulossa EU:lle uusi missio. Olin ilahtunut. Olen jo vuosia ajatellut, että tarve saada ilmastonmuutos kuriin on ylivoimaisesti tärkein asia, jonka takia pidän EU:ta tarpeellisena.

Moni pitää EU:ta vain talouskasvuun pyrkivänä yhteisönä. Mutta Rooman sopimuksen täyttäessä 50 vuotta on hyvä muistaa, että integraatio lähti itse asiassa liikkeelle varsin ihanteellisista tavoitteista. Toisen maailmansodan päätyttyä ihmiset halusivat varmistaa, että vastaava hävitys, kauhu ja nälkä eivät toistuisi ikinä enää.

Joukko intellektuelleja esitti ajatuksen, että sota kävisi mahdottomaksi, jos entisten vihollisvaltioiden välille luotaisiin vahvat taloudelliset siteet. Ajatus sai tuulta purjeisiin ja maaliskuussa 1957 kuusi maata solmi sopimuksen Euroopan hiili- ja teräsunionista. Teräs ja hiili edustivat teollisten kansantalouksien kivijalkaa, raaka-aineita ja energiaa.

Halu taata rauha riitti pitkäksi ajaksi perustelemaan kansalaisille integraation. Mutta pari vuotta sitten EU:n perustuslakiehdotuksen hylkääminen Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä osoitti, että kansalaisten tuki ei enää tulekaan kuin Manulle illallinen. EU:n pallo tuntui olevan hukassa.

Ilmastonsuojelu on tämän ajan suurhaaste. Brittihallituksen tieteellinen neuvonantaja Sir David King on todennut, että ilmastonmuutos on turvallisuudellemme pahempi uhka kuin kansainvälinen terrorismi. Ei tee mieli edes ajatella, mitä seuraa, jos merenpinnan nousu, peltojen kuivuminen yhtäällä ja tulvat ja rankkasateet toisaalla ajavat kotikonnuiltaan satoja miljoonia ihmisiä.

EU on vetänyt ilmastonsuojelua alusta alkaen. Kioton sopimusta ei olisi syntynyt, ellei EU olisi mennyt Kioton kokoukseen tarjous kourassaan, me olemme valmiit tekemään tämän.

Kioton sopimus ei sano mitään vuoden 2012 jälkeisistä toimista. Niistä sopimisella alkaa olla kiire. On välttämätöntä, että USA tulee mukaan, ja yhtä välttämätöntä on, että isoimmat kehitysmaat kuten Kiina ja Intia suostuvat hillitsemään päästöjään.

Nyt ajattelu on – onneksi – muuttumassa nopeasti myös Yhdysvalloissa. Tällä viikolla USA:n senaatti kuuli entistä varapresidenttiä Al Gorea, joka vertasi ilmastonmuutosta siihen, että maapallolla on kuume.

Myös yritysmaailman ajattelu näyttää muuttuvan nopeasti. Jorma Ollila puhui joitakin viikkoja sitten näyttävästi ilmastonsuojelun välttämättömyydestä. Olen seurannut tekniikan ja talouden alan lehdistöä yli 30 vuotta. Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut selkeän muutoksen. Melkein joka viikko sellaisissa lehdissä kuin Talouselämä, Tekniikka ja Talous, Kauppalehti, Financial Timesista puhumattakaan, puhutaan siitä miten uusiutuvasta energiasta on tullut isoa liiketoimintaa ja miten päästörajoitukset merkitsevät uutta tapaa tehdä bisnestä.

USA:ssa Investors and Business for Climate Action-ryhmä vaatii sitovia päästövähennyksiä. Tällä viikolla rintamaan liittyi joukko sijoittajia, joiden yhteenlasketut sijoitussalkut edustavat yli 3000 miljardia euroa. He haluavat päästä epävarmuudesta, joka jatkuu niin kauan kuin tulevat päästövähennystavoitteet ovat auki.

Uusi ääni liike-elämän kellossa on myönteistä ja tärkeää. Mutta lisäksi tarvitaan poliittista johtajuutta. EU on oikealla tiellä, kun se pari viikkoa sitten huippukokouksessa päätti asettaa tavoitteet päästövähennyksille, uusiutuvalle energialle ja energian säästölle.

Toivon, että 50 vuoden päästä historioitsijat voivat todeta, että EU teki maailmanrauhan mahdolliseksi näyttämällä muille maille tietä ilmastonsuojeluun ja ylipäänsä kestävään kehitykseen.

Avainsanat: ilmastonsuojelu