Ilmastoneuvotteluissa testataan, onko YK:sta mihinkään

Print PDF Email

Tänään oli jälleen yksi neuvottelu ilmanlaatudirektiivistä, ensin parlamentin poliittisten ryhmien neuvottelijoiden kesken ja sitten parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Tässä asiassa EU:n ministerineuvosto on tiukemmilla linjoilla kuin parlamentin poliittisten enemmistö (eli siis isoimmat ryhmät). Minä toivon mahdollisimman vähän muutoksia ministerineuvoston linjaan.

Tapasin yhdessä muutamien muiden meppien kanssa Saksan ilmastopääneuvottelijan. Hän puhui hyvin avoimesti neuvottelutilanteesta Balin kokouksen alla. Useimmat maat tukevat sitä, että Balilla tehdään virallinen päätös neuvottelujen aloittamisesta. Mutta maat ovat erimielisiä siitä, mistä kaikesta pitäisi neuvotella. Kehitysmaat sanovat, että päästörajoitusten pitäisi vuoden 2012 jälkeenkin koskea vain teollisuusmaita. Mutta teollisuusmaat sanovat, että tämä ei ikävä kyllä riitä ilmastonmuutoksen saamiseksi kuriin. Tämä on fakta. Japanissa teräs- ja autoteollisuus lobbaavat uusia ilmastositoumuksia vastaan. Hallitus on kyllä julkistanut ”Cool Earth 50”-ohjelman, jonka tavoitteena on globaalien päästöjen puolittaminen vuoteen 2050. USA:n yleinen mielipide on muuttunut ja niin myös neuvottelijoiden puheiden sävy. Epävirallisissa keskusteluissa USA:n suunnalta kuuluu yllättävänkin myönteisiä äänenpainoja.

Keskustelussa yksi osanottaja totesi, että ilmastoneuvottelut ovat myös tulikoe YK:lle. Jos YK-neuvottelujen kautta ei pystytä hillitsemään ilmastonmuutosta, se osoittaa että YK ei ylipäänsä toimi.

Iltapäivällä olin parlamentin STOA-ryhmän asiantuntijakuulemisessa. STOA tulee sanoista ”Scientific and Technical Options Assessment”. Siellä kuulin muun muassa, että niin sanotut ”plug-in” hybridiautot (siis hybridiautot, jotka pystyvät lataamaan akkua myös sähköverkosta) tulevat mahdollistamaan sähköverkon paljon järkevämmän käytön. Autojen akkuja voitaisiin ladata öisin ja silloin, kun verkossa on ylikapasiteettia, esimerkiksi paljon tuuli- tai aurinkosähköä.

Andrew Warren korosti rakennusten energiansäästöä, nykyisin rakennusten lämmitys ja jäähdytys aiheuttaa 40 % EU:n hiilidioksidipäästöistä. Rakennusten korjaus on iso työllistäjä, energiaremontit ovat hyvin kannattavia, päästövähennyspotentiaali on ainakin 10 % EU:n vuoden 1990 päästöistä ja vastaavien remonttien toteuttaminen loisi noin 3,4 miljoonaa miestyövuotta. Hänen mukaansa ns. mikrogeneraatio eli sähkön ja lämmön tuottaminen talokohtaisissa mikrovoimaloissa tekee mahdolliseksi ”talokohtaisen kaukolämmön”. Se johtaa polttoaineiden fiksumpaan käyttöön, koska nykyisin monissa maissa voimalaitokset ovat kaukana sieltä, missä niiden lauhduttimiin syydettävää lämpöä voitaisiin käyttää hyödyksi.

Christine Lins, EREC (Euroopan uusiutuvan energian neuvosto), totesi, että aurinkolämmön alalla EU:n johtavat maat ovat Kypros, Itävalta ja Kreikka, mutta Espanjassa ja Italiassa aurinkolämpöä on vähän. Tilanne ei heijasta maiden ilmasto-olosuhteita, vaan maissa tehtyjä poliittisia päätöksiä. Linsin mukaan maksaa 443 mrd euroa toteuttaa EU:n asettama uusiutuvan energian tavoite, 20 % vuonna 2020. Mutta samalla säästetään ilman saasteiden aiheuttamia terveys- ja muita kustannuksia 127-324 mrd euron edestä ja vältetään vuositasolla 728 milj tonnia CO2-päästöjä.

Chris Mullin, “The King Review of low-carbon cars”-projektin vetäjä Britanniasta, sanoi että päästöjen vähentäminen 80 %:lla vuoteen 2050 edellyttää käytännössä autojen muuttamista päästöttömiksi, toisin sanoen sähkö- ja/tai vetyautoja, joiden kuluttama sähkö ja vety tuotettaisiin päästöttömästi. Biopolttoaineita ei saa laajentaa liian nopeasti, ettei se johda sademetsien hävitykseen.

Reinhard Haas Wienin yliopistosta sanoi, että nykyisilläkin ohjaustoimilla EU pystyy nostamaan uusiutuvan energian 23% osuutta sähköntuotannossa vuoteen 2020. Aktiivisella politiikalla on toteutettavissa 27 % ilman että sähkön hinta nousee. Haasin mukaan uusiutuvan energian tukitoimista ylivoimaisesti paras on syöttötariffi.

Kenneth Karlsson Tanskasta, Risøn kansallisesta laboratoriosta esitti EU-maiden välisiä vertailuja, joissa Suomi oli melkein kaikissa huonoimpien joukossa, paitsi kaukolämmön osuudessa. Karlssonin mukaan uusiutuvan energian kasvattaminen johtaa sekä fossiili- että ydinvoiman vähenemiseen. Toimilla, joiden kokonaishinta vuoteen 2030 mennessä olisi suunnilleen 600 euroa EU-kansalaista kohti, voidaan vuoteen 2030 mennessä leikata energian kokonaiskulutusta 35 % ja hiilidioksidipäästöjä puolet. Tämä johtaisi muun muassa paljon suurempaan omavaraisuuteen öljyn ja kaasun suhteen kuin business as usual -politiikka. Toimien hinta on laskettu 50 €/barreli öljynhinnan mukaan. Jos öljybarrelin hinta nousee yli 100 euron, toimet säästävät enemmän rahaa kuin maksavat.

Komissio julkisti EU:n maatalouspolitiikan ”terveystarkastuksen”. Valitettavasti siinä ei lainkaan puututa siihen, mitä EU:n maatalous tekee Itämerelle, vaikka maatalous rehevöittää Itämerta enemmän kuin mikään muu, eli siis suomeksi ruokkii sinilevää Itämeressä. Vihreät vaativat muun muassa rajaa tilakohtaisille EU-maataloustuille. Nykyisen järjestelmän iso vinouma on se, että yksi prosentti tuen saajista saa tukien rahamäärästä 30 %, näiden joukossa on myös isoja elintarviketeollisuusyrityksiä.

Uutinen USA:sta kertoo, että Nevadassa tulee edullisemmaksi investoida uusiutuvaan energiaan kuin rakentaa uusia hiilivoimaloita. Tämä perustuu ECONorthwestin tekemään selvitykseen, jossa otetaan huomioon se, että hiilidioksidipäästöille tulee tavalla tai toisella hinta, joka nostaa tietenkin myös hiilellä tuotettavan sähkön hintaa. Raportin tekoa johtaneella ihmisellä on suomalaiselta kalskahtava nimi, Ernie Niemi.