Bisneksen ilmastonmuutos

Print PDF Email

Kaleva 16.6.07

Kesäkuun alussa kuuntelin Berliinissä British Petroleumin uutta toimitusjohtajaa Tony Haywardia, joka vaati, että hiilidioksidipäästöjen pitää näkyä kaikissa hinnoissa, olipa sitten kyse junalipun ostosta tai valon sytyttämisestä kattolamppuun.

Samassa tilaisuudessa sähköyhtiö Vattenfallin pääjohtaja Lars Josefsson vaati maailmanlaajuisia sitovia päästövähennystavoitteita seuraaviksi 50 vuodeksi, jotta yritykset voivat suunnitella uudet investointinsa oikein ja hyötyä päästöjen vähentämisestä.

Yhä useammin kuulen yritysmaailmasta tällaista viestiä. Vielä pari vuotta sitten teollisuuden lobbarit melkein mistä tahansa maasta näkivät päästövähennykset pelkkänä taloutta uhkaavana peikkona.

Tämän viikon keskiviikkona tapasin edustajia firmasta, joka on kehitellyt uudentyyppisen lampun. Se tuottaa valoa vielä 60 % vähemmällä sähköllä kuin nykyiset energiansäästölamput eli pienoisloistelamput, ja seitsemäsosalla hehkulampun kuluttamasta. Tämän firman edustajat tietenkin kannattivat mahdollisimman tiukkoja energiansäästölakeja.

Torstaina tapasin edustajia ”The Climate Group” -järjestöstä (ilmastoryhmä). Se kokoaa tietoja firmoista, jotka ovat yhtä aikaa vähentäneet päästöjään ja nostaneet voittojaan. Heidän esitteessään luetellut firmat ovat vähentäneet vuotuisia hiilidioksidipäästöjään yhteensä 89,5 miljoonaa tonnia, eli suunnilleen yhtä paljon kuin koko Suomi yhteensä tupruttaa. Keinoina olivat energian säästö ja uusiutuva energia. Esimerkiksi kemikaalijätti DuPont vähensi päästöjään peräti 60 %.

Bisneksen ilmastonmuutosta ei ikävä kyllä vielä erityisesti havaitse Suomen teollisuuden edustajien puheissa. Mutta samat suomalaisetkin teollisuuslobbarit, jotka vielä 2-3 vuotta sitten leimasivat EU:n hiilidioksidipäästökaupan maamme tuhoksi, myöntävät nyt, että se on tullut jäädäkseen.

Mainitsemassani Berliinin tilaisuudessa oli paikalla myös kahden ison yhdysvaltalaisen sähköyhtiön toimitusjohtajat vaativat poliitikkoja päättämään sitovat päästörajat, jotta firmat tietävät, mihin investoida.

Bisneksen ilmastonmuutos on yksi tekijä myös presidentti Bushin mielenmuutoksen taustalla. Toukokuun viimeisellä viikollahan Bush myönsi, että tieteellinen näyttö ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on vakuuttava. Aina aiemmin hän väitti asiaa epävarmaksi.

Heiligendammin G8-kokouksessa Bush myöntyi päätöslauselmaan, jossa sanotaan, että Kioton jälkeen toteutettavista sitovista päästövähennyksistä pitää sopia vuoteen 2009 mennessä. Tähän asti Bushin hallinto on vastustanut ylipäänsä sitovia päästörajoja ja myös neuvotteluja niistä.

Heiligendammin suurin heikkous on se, että päätöksessä ei oteta selkeää kantaa tulevien päästövähennysten suuruuteen. Siinä luvataan kuitenkin vakavasti harkita koko maailman päästöjen vähentämistä 50 %:lla vuoteen 2050. Tämä on sama suuruusluokka, jota EU on ajanut, ja tarkoittaa teollisuusmaille 60-80 %:n vähennyksiä.

G8-kokouksen sopu oli siis oikeasti läpimurto, mistä on syytä vilpittömästi onnitella kokouksen johtajaa Angela Merkeliä ja Tony Blairia, joka kaksi vuotta sitten nosti ilmaston G8-huippukokousten aiheeksi.

Mutta napakymppi Heiligendamm ei silti ollut, koska selkeä sitoumus tulevista päästövähennyksistä puuttuu. On mielenkiintoista, että tätä asiaa arvostelivat yhtä lailla liike-elämän ja ympäristöjärjestöjen edustajat. Ympäristönsuojelijat siksi, että varmuutta tulevan ilmastonsuojelun tahdista ei tullut, liike-elämä siksi, että se ei saanut riittävän täsmällistä osviittaa tulevien investointien suunnitteluun.

Ilmastonmuutoksen uhka, josta ympäristönsuojelijat ovat varoittaneet yli 20 vuotta, on nyt vihdoin uskottu todeksi. Myös ympäristönsuojelijoiden tarjoamat keinot, kuten se että päästöille asetetaan hinta, alkavat kelvata. Olen tästä iloinen.

Avainsanat: ilmastoneuvottelut, päästövähennykset