Poimintoja Aasia-Eurooppa ilmastodialogitilaisuuden esityksistä Finlandia-talolla 7.-8.9.06

Print PDF Email

Puhujien esittämät powerpointit ovat ilmastodialogin nettisivuilla www.climatedialogue.info.

Torstai 7.9.06 Otteita ensimmäisen päivän esityksistä

Euroopan ympäristöviraston EEA:n johtaja, professori Jacqueline McGlade:

Euroopan ekologinen jalanjälki on nelinkertainen verrattuna Euroopan omaan biokapasiteettiin. Eurooppa ylitti oman biokapasiteettinsa 1960-luvulla. Puolet ekologisesta jalanjäljestämme menee hiilidioksidipäästöjemme absorbointiin. Öljyn tuonnin suhde öljyn tuotantoon Euroopassa on kuin EU:n lipun sinisen alueen suhde keltaisiin tähtiin. Perusongelma on kestämätön kulutus ja tuotanto. Ilmastonmuutos aiheuttaa valtamerissä prosesseja, joita tunnetaan varsin vähän, yksi niistä on meriveden happamoituminen ja sen vaikutukset merten eliöstöön. Vuonna 2050 joka toinen kesä voi olla yhtä kuuma kuin kesä 2003, jolloin Euroopassa 30 000 ihmistä kuoli helteen takia. EEA on seurannut kymmeniä paikkoja, joissa ilmastonmuutos on jo muuttanut ekosysteemiä, Islannista Välimereen. Suurin osa haitallisista muutoksista kohdistuu kuitenkin trooppiseen alueeseen, mukaan lukien Aaharan eteläpuolinen Afrikka. Kuvasarja Kilimandjaron huipusta 1990-luvulla näytti, että vuonna 2000 tuo kuuluisa lumihuippu oli sulanut. Jotta ilmasto ei lämpenisi yli kahta astetta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu pitää pysäyttää vähintään tasolle 550 ppm, todennäköisesti kuitenkin tasolle 450 ppm. Vaikka merenpinnan noususta yhtenä ilmastonmuutoksen seurauksena on puhuttu kauan, merenpintaekspertit eri puolilta maailmaa tapasivat vasta tänä vuonna. Heidän mittaustulostensa virhemarginaali on 40-90 %, mutta jopa varovaisimmat arviot merenpinnan noususta päätyvät lähes metriin 100 vuodessa. Yhdistettynä myrskyjen voimistumiseen tämä on pelottava visio. (SH kommentti: ”Virallinen” eli IPCC:n arvio merenpinnan noususta vuoteen 2100 on 20-90 cm). Resurssien käytön tehokkuutta on parannettava. Työn verot ovat johtaneet työn tuottavuuden valtavaan kasvuun. Vastaavasti tarvitaan fiskaalisia keinoja (SH: suomeksi siis ympäristöveroja) resurssien käytön tehokkuuden parantamiseksi. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on todennäköisesti välttämätöntä tarvittavien päästövähennysten aikaansaamiseksi. Sen isoin potentiaali on muualla kuin Euroopassa. Mutta silti se kannattaa alkaa myös Euroopassa. CDM:n (Kioton sopimuksessa määritelty Clean Development Mechanism, jolla teollisuusmaat voivat laskea päästövähennyksiksi kehitysmaissa tehtyjä päästöjä vähentäviä investointeja) tärkein ongelma on se, että mekanismi ei tue innovaatioita.

IPCC:n varapuheenjohtaja, tohtori Mohan Munasinghe Sri Lankasta:

Ilmastonmuutosta ei enää voi kokonaan estää, mutta voimme valita, muuttuuko ilmasti enemmän vai vähemmän. Ilmastonmuutos vaarantaa kaikki kestävän kehityksen tavoiteet ja YK:n hyväksymät vuosituhattavoitteet (köyhyyden vähentämisestä, peruskoulun ulottamisesta kaikkiin lapsiin jne).
Faaraoiden Egypti Niilin laaksossa on esimerkki sivilisaatiosta, joka käytti luonnonvaroja kohtalaisen kestävästi. Se kestikin 4000 vuotta. Monilla muilla alueilla sivilisaatiot ovat vaihtuneet paljon nopeammin On tärkeää estää ympäristön huononemista pahentamasta ongelmia, jotka ovat muutenkin olemassa. Muuten on vaarana suistuminen ”barbaariseen tulevaisuuteen”. Ilmastonmuutos ei saisi tehdä kehitystä vielä kestämättömämmäksi kuin ennen.

Kestävä kehitys on ymmärrettävä prosessiksi, jossa parannetaan ihmisten toimintamahdollisuuksia. Uhka sosiaalisen pääoman huononemisesta on yhtä vakava kuin ympäristön huononeminen. Pitää pystyä ylittämään rajat tieteiden välillä ja monen muunkin asian, muun muassa eturyhmien välillä. Suurin osa viimeisten 50 vuoden lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta. Ilmastonmuutos haittaa suhteettomasti kehitysmaita. Sadat miljoonat ovat vaarassa vuoteen 2080 mennessä, muun muassa malarian, nälän, vesipulan ja tulvien vuoksi.
Jos ilmasto lämpenee 2-3 astetta, 300 miljoonaa ihmistä lisää altistuu malarialle, mutta jo 1-3 asteen lämpeneminen voi johtaa Grönlannin jään sulamiseen. Jo tunnetuilla tekniikoilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pystytään stabiloimaan tasolle 450-550 ppm.

Kiina on esimerkki kehitysmaasta, joka on tehnyt paljon. Energiatehokkuuden parantuminen Kiinassa on mykistävää.

Tri Richard Bradley, IEA:

Emme ole tavoiteuralla sen enempää YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa kuin päästövähennyksissä. On kyettävä yhtä aikaa takaamaan energian saannin turvallisuus ja sen hinnan ennustettavuus, taloudellinen kasvu ja maailman elintasokuilun tasoittaminen. 100 vuodessa pääomarakenne muuttuu joka tapauksessa eli tuotantorakenne ja energiantuotanto rakennetaan uusiksi.

Fossiilisten polttoaineiden määrä ei rajoita ilmastonmuutosta. Jo pelkkää kivihiiltä on niin paljon, että sen kaiken polttaminen riittää enemmän kuin tuhoamaan ilmaston. Suurin konventionaalinen fossiiliresurssi on kivihiili, jonka varantojen hiilisisältö on 5000-8000 Pg (petagrammaa eli miljardia tonnia). Epäkonventionaalisia fossiileja on vielä 5-8 kertaa enemmän, niiden hiilisisältö on 40 000 PgC. Niistä valmistetut synteettiset polttoaineet ovat tulossa. IEA ennustaa maailman energiankulutuksen kasvavan 60 % vuoteen 2030 ja tästä 80 % katetaan fossiilisilla.

Nykytrendeillä kehitysmaiden päästöt ylittävät teollisuusmaiden päästöt noin vuonna 2020. Tuona aikavälinä Kiinan absoluuttinen kasvu on suurempi kuin OECD:n mutta silti OECD-maissa päästöt henkeä kohden ovat vuonna 2020 vielä suuremmat. Noin 60 % päästövähennyspotentiaalista on energiatehokkuuden parantamisessa, maailman joka alueella. Erityisesti kehitysmaissa energiatehokkuudella on iso potentiaali.

Tämän päivän energiankulutus olisi 50 % suurempi, ellei energiatehokkuus olisi parantunut 1970-luvulta, muun muassa energiatehokkuutta edistävän politiikan ansiosta. EU-maiden asuntojen lämmityksessä pystyttäisiin säästämään 28 % energiaa toimilla, jotka ovat joko hyvin halpoja tai joiden kustannukset ovat jopa negatiiviset (eli niillä säästettäisiin rahaa).
IEA on julkaissut raportin ”Lights labour lost”. Valaistuksen energiatehokkuutta parantamalla voitaisiin säästää 38 % vuoteen 2030 käyttämällä kussakin kohteessa niitä valaisimia, joiden kokonaiselinkaarikustannus on pienin. Näiden säästöjen hinta on siis negatiivinen ja niiden tekeminen vapauttaa resursseja muihin tarkoituksiin. Monet laitteet käyttävät valmiustilassa yhtä paljon energiaa kuin silloin, kun laitetta varsinaisesti käytetään. Tätä menoa vuoteen 2020 mennessä tullaan rakentamaan 20 GW sähköntuotantotehoa (20 kpl isoja eli 1000 megwatatin voimalaitoksia) pelkästään pitämään sähkölaitteiden valmiustilaa yllä. Energiansäästön ongelma on se, ettei se ole tarpeeksi seksikästä. Ministerit haluavat mieluummin tulla kuvatuiksi voimalaitosten avajaisissa kuin edistää energian säästöä.

Professori Joyeeta Gupta, Free University of Amsterdam:

Kaikki maat pelkäävät talouskehityksensä kärsivän päästövähennysten vuoksi. USA:n linjana on laatia suuri määrä bilateraalisia sopimuksia eri maiden kanssa, köyhimmät kehitysmaat ovat tästä pääosin ulkona. Ilmastonsuojeluun tarvitaan pitkän aikavälin tavoitteet, muuten emme voi tietää olemmeko uralla vai emme.

Maat pitää jakaa eri ryhmiin niiden taloudellisen suorituskyvyn ja kehitysasteen mukaan ja päästötavoitteet pitää asettaa erikseen kullekin ryhmälle. Ilmastonmuutos pakottaa maailman maat yhteistyöhön Keskustelussa Jaqgueline McGlade vertasi ilmastonsuojelua Irlannin tupakointikieltoon. Poliitikoilta meni tosi kauan ennenkuin uskalsivat säätää lain. Mutta ihmiset olivat valmiita noudattamaan sitä. Vastaavasti ihmiset ovat valmiit ilmastonsuojelutoimiin. Mutta tavallisten ihmisten kannalta ilmastonsuojelutoimien pitää olla tarpeeksi yksinkertaisia. EU:n tutkimusrahoituksen ja sen tarpeen välillä on suuri epäsuhta.

Tutkimusjohtaja Gary Gardner, Worldwatch-Instituutti, USA:

Chevron ilmoitti eilen isosta öljylöydöstä Meksikonlahdella. Se ei välttämättä ole hyvä uutinen.
Energian saannin turvallisuus ja ilmastoturvallisuus ovat yhteydessä toisiinsa. Ilmastoturvallisuus on globaali asia ja myös energiaturvallisuus on sitä kasvavassa määrin. Nämä asiat on ratkaistava yhdessä.

Olemme todennäköisesti lähellä ”öljyhuippua” eli sitä, että maailman öljyvaroista on kulutettu puolet. Maailman 48 öljyntuottajamaasta 33:ssa tuotanto on jo huipussaan tai laskemassa. Mikä tahansa häiriö öljyn tuotannossa voi johtaa häiriöihin taloudessa ja hinnannousuun. Öljyn hinnannousu voi johtaa kivihiilen kilpailukyvyn paranemiseen verrattuna maakaasuun, mikä kasvattaisi päästöjä. Globaalista kuluttajaluokasta 53 % asuu teollisuusmaissa ja 47 % kehitysmaissa. USA:ssa 84 % väestöstä kuuluu kuluttajaluokkaan, Kiinassa 19 %, Intiassa 12 %, Japanissa 95 %.

Maailman ylivoimaisesti suurin öljynkuluttaja on USA, Kiina on kakkonen, se on ohittanut Japanin. Noin vuoteen 1995 asti Kiina oli öljyn suhteen omavarainen, nyt se on maailman toiseksi suurin öljyn tuoja ja tuo öljystään 50 %, USA 65 %. Jos Kiina ja Intia kuluttaisivat öljyä henkeä kohden yhtä paljon kuin japanilaiset (joiden kulutus on puolet USA:n vastaavasta), se ylittäisi viime vuoden öljyntuotannon koko maailmassa.

80 % Kiinan öljyntuonnista tulee laivalla Malagan salmen kautta. Kiina rakentaa satamia Pakistaniin taatakseen öljyn saannin häiriöttömyyden.
Uusiutuvan energian käyttö maailmassa 1990-luvun lopulla oli 62,4 exajoulea, tekninen potentiaali on yli 7500 exajoulea. (SH: exajoule on 1018 joulea eli tuo luku on runsaat 2 miljoonaa terawattituntia, Suomen sähkönkulutus vuodessa on alle 100 terawattituntia). Intia on investoinut paljon tuulivoimaan, potentiaalia on vielä ainakin 9-kertaisesti. Kiina on maailman johtava maa aurinkolämmön alalla.

Ilmastonsuojelu on moraalinen velvoite. Ilmastonsuojelukeskustelusta puuttuu moraalinen argumentointi. USA:n evankelisen liikkeen johtajien ilmastokannanotolla voi olla iso vaikutus. Kannanotossa annetaan tukea jopa vähennä ja lähennä-mallille (jonka mukaan päästökiintiöt maailman maiden välillä lähestyisivät väkilukuun perustuvaa tasajakoa). Evakelisella liikkeellä on ollut USA:n historiassa iso vaikutus reformeihin, muun muassa orjuuden lakkauttamisessa.

Zhao Jun, Kiinan ulkoministeriö:

Hallitusten ja kansainvälisen yhteisön pitää ottaa aktiivisempi rooli puhtaan tekniikan edistämisessä, asia on nyt liikaa markkinoiden varassa.

Kun kerran ilmastonmuutos on suuri ongelma ja uhka, miksi päästöjä vähentävän tekniikan patentteihin ei voisi soveltaa samaa mallia kuin AIDS-lääkkeisiin? (Eli sitä, että kehitysmaat voisivat valmistaa tuotetta halvalla maksamatta patenttimaksuja, näin tuote saatetaan paljon useamman ihmisen ulottuville.) Teollisuusmaiden tulisi ajaa lentojen ja laivojen päästörajoituksia kansainvälisessä merenkulku- ja ilmailujärjestössä.

Jos Delbeke, EU:n komissio:

Siitä rahasta, jolla EU edistää ilmastonsuojelua muissa maissa, yli puolet menee Aasiaan. Hiilidioksidipäästömäärä, jota JI- ja CDM-projektit koskevat, on merkittävä verrattuna EU:n sisäiseen hiilidioksidin päästökauppaan. EU:lla on Kiinan kanssa yhteisprojekti rakentaa hiilivoimala, jonka hiilidioksidipäästöt ovat lähellä nollaa.

Suresh Prabhu, intialainen kansanedustaja ja entinen energia- ja ympäristöministeri:

Tänä vuonna melkein kaikki Intian osavaltiot ovat kokeneet luonnonkatastrofeja. Rajasthanissa on ollut tulvia, taloja on huuhtoutunut meneen. Useimmissa osavaltioissa on ollut kuivaa. Intiassa ilmaston lämpeneminen 2 asteella voi tarkoittaa, ettei vehnää voi enää viljellä.

Mistä saadaan resurssit suojautua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksilta? Kioton sopimuksen mukainen rahoitus ei riitä.

Ilmastonmuutos haittaa kehitysmaiden kykyä saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. On maita, joissa ilmastonmuutos on jo aiheuttanut vuotuista talouskasvua suuremmat vahingot. Tarvitaan investointikehys. Maailmanpankki puhuu adaptaatiosta, mutta ei ymmärrä asiaa kunnolla.

Tietoisuus ilmastonmuutoksesta pitää saada myös pienyrityksiin ja paikallishallintoon, muuten yritykset ja paikalliset päättäjät tekevät lukemattomia virheinvestointeja, jotka valuvat tyhjiin ilmastonmuutoksen seurausten vuoksi.

Anders Wijkman, ruotsalainen europarlamentaarikko, totesi keskustelussa, että Maailmanpankin 60 PRSP:stä eli maakohtaisesta köyhyyden vähentämisstrategiasta vain 9 mainitsee ilmastonmuutoksen ja ottaa sen prioriteetiksi. Vain osa näistä 9 maasta kuuluu niihin, jotka ovat ilmastonmuutoksen suhteen haavoittuvimpia.

Tom Spencer, entinen konservatiivimeppi Britanniasta, ehdotti, että biopolttoaineille kehitetään liikennevalosymbolit, jotka kertovat, onko ne tuotettu ympäristöystävällisesti vai ei. Vihreä olisi ympäristöystävällisesti tuotettu, punainen ei.

Risto Isomäki totesi, että nykyisin markkinoilla olevasta biodieselistä iso osa on palmuöljyä, jonka tuotanto on ympäristöongelma. Mutta on muita lajeja, jotka ovat biopolttoaineen tuotannon kannalta ainakin melkein yhtä hyviä ja ympäristön kannalta paljon parempia. Afrikan safu sopii varjopuuksi kahviviljelmille tai kotipuutarhoihin.

Perjantai 8.9.06 Otteita toisen päivän esityksistä

Tri Ottmar Edenhofer, Potsdam-insituutti, Saksa:

Perinteinen kustannus-hyötyanalyysi on huono keino arvioida sitä, mikä olisi edullisin tapa suojella ilmastoa. Perinteiset talousmallit eivät kunnolla osaa ottaa huomioon tulevi äkillisiä ja rajuja muutoksia ja niiden kynnysarvoja. Kuilu nykypäästöjen ja sen, miten päästöjä tulisi vähentää, on tosi hurja.

Ilmastontutkijat eivät täysin tunne siitä, miten herkästi ilmasto reagoi kasvihuonekaasuihin. Jos reagointi on herkkää, päästöjä pitää vähentää todella nopeasti.

Potsdam-instituutissa laskettiin ilmastonsuojelutoimien kustannuksia 20 erilaisella talousmallilla siten, että päästöjä vähennettiin edullisimmilla vaihtoehdoilla.

Kaikki mallit antoivat tulokseksi, että päästövähennysten hinta on alle 1 % maailman kansantuotteesta vuoteen 2050, jos teknologian kehitystä nopeutetaan, ja 1-3 % jos ei nopeuteta. Jotkut mallit antoivat päästövähennyksille jopa negatiivisen hinnan, riippumatta siitä, stabiloidaanko ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tasolle 450 ppm vain 550 ppm. Yleensä teollisuuden edustajat ilahtuvat kuullessaan tämän. Mutta heidän ilonsa himmenee, kun he kuulevat, että päästövähennysten aikaansaamiseksi hiilidioksidipäästöillä tulee olla aika korkea hinta, joissakin malleissa todella korkea. Nämä korkeat päästöjen hinnat tarvitaan, jotta investoinnit kohdistuisivat vähäpäästöiseen tekniikkaan. Käytetystä 20 mallista ne, jotka sallivat ydinvoiman, tarvitsivat sitä vasta vuoden 2050 jälkeen, eikä sen rooli silloinkaan ollut suuri. Sensijaan hiilidioksidin talteenotto ja varastointi oli välttämätöntä, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saataisiin stabiloitua alhaiselle tasolle.

Jos verrataan ilmastonmuutoksen ja ilmastonsuojelun kustannuksia, niin niin mallien mukaan 2 asteen lämpeneminen on suunnilleen optimi.
Tekniikan kehityksen nopeuttamisella päästövähennysten kustannuksia voidaan vähentää valtavasti. Huono uutinen on se, että tämä onnistuu vain, jos soveltuva tekniikka valtaa markkinat. Korkea öljyn hinta on uhka, koska se kohdistaa investointeja öljynetsintään. Tämä nostaa myös vaihtoehtoisten energianlähteiden hintaa. Jos fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat rajusti, niiden poltto yhdistettynä hiilidioksidin talteenottoon ei kannata. Kioto-kauden jälkeen päästökaupalle ja päästöjen hinnalle tarvitaan pitkä perspektiivi.
Tulee muistaa myös investoinnit globaaleihin ”julkishyödykkeisiin” kuten metsiin.

Professori Wenying Chen, Tsinghuan yliopisto, Beijing, Kiina

Kiinan tärkein energianlähde on kivihiili. Sen käyttö on kasvanut nopeasti, etenkin vuoden 2000 jälkeen. Vuosina 2000 – 2005 autojen määrä Kiinassa melkein 4-kertaistui. Kiinan päästöt kasvavat, mutta hiilidioksidi-intensiteetti (päästöt kansantuoteyksikköä kohden) laskevat. OECD-maissa ja Kiinassa asuu suunnilleen yhtä paljon ihmisiä. OECD:n BKT on 80 % maailman kansantuotteesta, Kiinan 5 %. Energiantuotanto aiheuttaa Kiinassa ympäristöongelmia. 30 % maasta on happosadealuetta.

Energiatehokkuus on parantunut, vuosina 1990-2002 BKT-yksikköä kohden käytetty energiamäärä laski 50 %, eli energiatehokkuus parani vuosittain yli 5 %. Talouden rakenne muuttuuu teollisuusvaltaisesta palveluvaltaiseksi, ja teollisuuden rakenne raskaasta kevyeen, alhaisen kilohinnan tuotteista ollaan siirtymässä kohti korkean kilohinnan tuotteita. Kiinassa on maailman aurinkoenergialla toimivista vedenlämmittimistä 50 %. Myös aurinkojäähdytys on kaupallistettu. Hiilidioksidin talteenottoprojekteja on menossa, potentiaali on suuri. Ydinvoimaa on nyt 6000 MW, suunnitteilla 160 000 MW vuoteen 2050.

Kiina arvioi hiilidioksidipäästöjensä kasvavan noin 2,5-kertaisiksi vuoteen 2050 ja että tätä suuremmat hiilidioksidipäästövähennykset aiheuttaisivat aika isoja rajakustannuksia. Silti on olemassa edullisia päästövähennyskeinoja. Isot vesivoimalaitokset eivät ole päästövapaita, niiden altaat aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä.

Teruo Okazaki, Nippon Steel Corporation, Japani:

Japanin Kiinassa rahoittamat CDM-projektit ovat vähentäneet Kiinan terästeollisuuden vuotuisia hiilipäästöjä noin 0,5 milj tonnia.
Japani tekee teknologiayhteistyötä useiden Aasian maiden kanssa, osittain Kioton sopimuksen mukaisen CDM-mekanismin kautta, osittain Asia-Pacific Partnership-kumppanuuden kautta (jota USA markkinoi ”vaihtoehtona Kiotolle”).

Martin Khor, Third World Network:

Kehitysmaat kärsivät jo ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos on tosiasia, teollisuusmaat ovat aiheuttaneet sen. Riossa 1992 kehitysmaat vaativat ympäristöteknologioiden patrenttikäytännön helpottamista. Teollisuusmaat eivät suostuneet tähän, lopulta Rion sopimukseen tuli kirjaus teknologian siirrosta. Pari vuotta Rion kokouksen jälkeen oli olemassa teknologiansiirtotyöryhmiä, niiden työ on sittemmin lakannut. 97 % patenttien omistuksesta on rikkaissa maissa. Kun nykyisin rikkaat maat itse kehittyivät, niiden patenttilainsäädäntö ei ollut tiukka. Tiukka patenttilainsäädäntö aiheuttaa ongelmia. Kehitysmaissa se hidastaa innovaatioita. Tuotteista tulee keinotekoisen kalliita. TRIP-sopimuksen (teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva sopimus) takia kehitysmaat joutuvat maksamaan vuosittain 60 mrd dollaria ylimääräistä (joka on suunnilleen sama summa kuin teollisuusmaat maksavat kehitysapua). Otsonikerroksen suojelua koskevan Montrealin pöytäkirjan jälkeen intialaiset halusivat valmistaa freonittomia jääkaappeja. Patentin omistaja vaati lisenssien hintana 25 miljoonaa dollaria tai vaihtoehtoisesti valmistavan firman osakkeita, ja lisäksi kielsi viemästä näitä jääkaappeja muihin maihin. Ennenkuin AIDS-lääkkeiden ja muiden välttämättömien lääkkeiden patenttiasia nousi esiim TRIP-sopimuksen yhteydessä, kansalaisjärjestöt pitivät esillä juuri tätä ympäristöteknologian patenttiasiaa. Kansainväliset sopimukset mahdollistavat myös pakkolisenssioinnin. Teollisuusmaat käyttävät sitä, muta kehitysmaat pelkäävät käyttää sitä.

Keskustelussa WWF:n Stephan Singer huomautti, että Kiinan itselleen ennustama päästömäärä vuonna 2050 on suurempi kuin koko maailmalle sallittu päästömäärä, jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa alle 2 asteen.

Professori Edenhofer totesi, että globaalin bruttokansantuotteen kasvun aleneminen 0,5 %:lla tarkoittaa hyvinvoinnin kasvun viivästymistä 3 kuukaudella, 5 %:n hidastuminen tarkoittaa noin vuoden viivettä ja kasvun alenema 10 % tarkoittaa hyvinvoinnin kasvun viivästymistä 2 vuodella. Silti sillä, hidastuuko kansantuotteen kasvu esimerkiksi 1 %, 3 % vai 5 %, on suuri merkitys kustannus-hyötyanalyysissä ja edullisimpien päästövähennyskeinojen yhdistelmän valinnassa. Energiatehokkuus ja hiilidioksidin talteenotto ovat todella kustannustehokkaita, ydinvoima ei ole yhtä hyvä. Ideaalimaailmassa ei tarvittaisi muuta kannustetta kuin tarpeeksi korkea päästöjen hinta. Reaalimaailmassa tarvitaan muitakin kannusteita. Kehitykseen vaikuttaa myös teknologian oppimiskäyrä eli se mitä vauhtia uutta tekniikkaa omaksutaan käyttöön. Potsdam-instituutti on laskenut teknologioiden potentiaalin. On eri asia, miten markkinat oikeasti toimivat.

Risto Isomäki huomautti, että jos ydinvoimalla olisi iso rooli, voimalat olisivat käytännössä hyötöreaktoreita, jotka ovat onnettomuusalttiita. Ne räjähtävät, jos jäähdytysaineena käytettyyn natriumiin pääsee vettä. Tämä on riski tulvan ja tsunamin tapauksessa. Lisäksi polttoaine on 35 %:sti rikastettua ja se kelpaa suoraan ydinpommin raaka-aineeksi.

Seuraavaksi esiteltiin 4 erilaista mallia siitä, miten globaaleja päästöjä alennetaan ja miten päästövähennysvelvoite jaetaan maiden kesken Kioton jälkeen. Ensimmäinen malli oli ”Contraction and Convergence” eli ”vähennä ja lähennä”. Siinä muutaman vuosikymmenen siirtymäajan jälkeen maailman maiden päästökiintiöt jaetaan tasan suhteessa väkilukuun.

Toinen oli Vattenfallin malli, jonka ideana on jakaa maiden päästökiintiöt suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Lisäksi jakoa vielä korjataan ottamalla huomioon se, että köyhissä maissa kulutetaan bruttokansantuoteyksikön tuottamiseen enemmän energiaa kuin rikkaissa maissa.

Kolmas oli niin sanottu ”No Lose Sectoral Targets”-malli. Siinä tietyn taloudellisen rajan ylittäneille kehitysmaille annetaan sektorikohtaiset päästörajat. Jos päästöt kyseisellä sektorilla ylittävät rajan, siitä ei rangaista. Mutta jos kyseinen sektori pääsee tuomn rajan alle, maa voi myydä yli jääneen päästöoikeuden maailmanmarkkinoilla.

Neljäs oli eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen ehdottama malli, jossa myös jaetaan maat erilaisiin ryhmiin kehitysasteen mukaan ja annetaan niille erilaiset velvoitteet. Teollisuusmaat rahoittavat teknologian kehitystä köyhissä maissa.

Keskustelussa Intian teollisuusliiton edustaja K. P. Nyati totesi, että maailman 10 vastasyntyneestä 6 on Aasiassa. Monet aasialaiset teollisuuden edustajat uskovat, että globaalit hiilidioksidimarkkinat tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Sirpa Smolsky Suomen teknologiateollisuudesta sanoi, että päästövähennystavoitteet pitäisi suhteuttaa tuotantoon ja sen ominaispäästöihin.

Tom Spencer kertoi Brasilian huomanneen, että Amazonin sademetsät pitävät yllä sateita eikä päinvastoin. Jos Amazon kuivaa, Etelä-Brasilia menettää sateensa. Tänä vuonna Sao Paolon kaupunki oli 10 päivää ilman vettä.

Stephan Singer totesi, että jos ilmasto lämpenee yli 2 astetta, vesipulasta kärsivien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, useisiin miljardeihin.

Tri Murdiyarso Indonesiasta esitti, että adaptaatiosta (ilmastonmuutokseen sopeutumisesta) ja sen kustannusten jaosta tehtäisiin erillinen kansainvälinen sopimus.