Mitä nukke on syönyt?

Print PDF Email

Kalevan kolumni 30.12.2006

"Mitä nuken ostaja tekee tuhansien kemikaalien luettelolla", leluteollisuuden lobbari kysyi minulta pari kuukautta sitten. Hän vastusti kuluttajan oikeutta saada tietää tuotteen sisältämät kemikaalit. Tuumin, että ostajaa voi hyvinkin kiinnostaa jo se, että nukke "on syönyt" tuhansia kemikaaleja.

Muovin pehmentämiseen käytetyt ftalaatit on kauan tiedetty epäterveellisiksi. Ne häiritsevät hormonitoimintaamme ja saattavat olla yksi syy sperman laadun heikkenemiseen ja hedelmättömyyden yleistymiseen. Niiden käyttö pikkulasten leluissa kiellettiin vasta hiljattain, mitä Euroopan kemianteollisuuden järjestö Cefic muuten vastusti kiivaasti.

Äskettäin EU kielsi myös elektroniikkalaitteiden bromatut palonestoaineet, joiden on huomattu kertyvän vesistöjen ja kalojen kautta elimistöömme. Kalojen kautta syömme tahattomasti myös perfluorokemikaaleja, joista osa kiellettiin pari kuukautta sitten. Niistä tehdään muun muassa teflonia ja aineita, joilla tekstiileitä ja nahkaa kyllästetään vettä ja likaa hylkiviksi.

Vaarallisia kemikaaleja ei suinkaan vielä ole siivottu kauppojen hyllyiltä. Pahinta on, että käytössä on kymmeniätuhansia kemikaaleja, joiden terveysvaikutuksia ei edes tiedetä. Siksi EU:n kemikaalilainsäädäntö uudistettiin. Uuden lain nimihirviö Brysselin munkkilatinassa on REACH.

Komission ehdotuksen perusajatus oli, että kaikki kemikaalit, joita tuotetaan yli tonni vuodessa, pitää testata. Vaarallisimpien, esimerkiksi syöpää aiheuttavien aineiden käyttö muuttuu luvanvaraiseksi.

Euroopan parlamentti käsitteli asiaa yli kaksi vuotta. Kemianteollisuuden lobbarit tarjosivat lukemattomia lounaita ja illallisia, joilla he leimasivat komission ehdotuksen järjettömän kalliiksi byrokraattiseksi hirviöksi.

Viime syksynä asian ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin enemmistö valitettavasti päätti, että kaikkia kemikaaleja ei edelleenkään tarvitse testata. Jos valmistusmäärä on 1-10 tonnia vuodessa, testaus on pakollista vain, jos aine ennestään tiedetään haitalliseksi. Tämä on looginen häränpylly.

Toisaalta parlamentti vaati myös tiukennusta. Se vaati vasemmiston, vihreiden ja liberaalien äänin, että vaarallisille aineille ei saa antaa käyttölupaa, jos turvallisempi vaihtoehto on olemassa. Asiasta väännettiin syksyn mittaan ankarasti kättä hartaasti parlamentin ja EU:n ministerineuvoston välillä. Ministerineuvosto halusi tämän tiukan kohtelun vain elimistöön kertyville pysyville kemikaaleille.

Neuvottelujen viime päivinä ministerineuvosto suostui siihen, että tiukennus ulotetaan myös hormonitoimintaa häiritseviin aineisiin. Tämä olisi johtanut esimerkiksi ftalaattien poistoon "isojen" lasten leluista.

Olin edistysaskeleesta ilahtunut ja vastaavasti tyrmistyin, kun viimeisenä neuvotteluyönä tämä tiukennus hormonihäiritsijäkemikaalien säätelyyn peruutettiin parlamentin konservatiivien vaatimuksesta. Tällaisena laki siunattiin parlamentin täysistunnossa joulukuun puolivälissä.

Kun arvostelin Euroopan parlamentin konservatiiveja, kollegani Pia-Noora Kauppi väitti ryhmänsä halunneen hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien tiukempaa kohtelua, vihreiden rinnalla. Joko Kauppi ei tiedä, mitä hänen ryhmänsä neuvottelijat oikeasti tekivät tai sitten hän puhui tahallaan perättömiä.

Jos konservatiivit päättävät tanssia teollisuuslobbarien pillin mukaan, on syytä myös kestää kritiikki.

Kuluttaja muuten sai oikeuden tietää tuotteiden sisältämät vaaralliset kemikaalit. Ensi joulun alla kannattaa kysyä, onko nukke tai muu lahja syönyt vaarallisia mömmöjä. Myyjällä on velvollisuus ottaa selvää.

Satu Hassi

Avainsanat: kemikaalilainsäädäntö, kemikaalit, REACH