Ilmastokeskustelu kuumenee

Print PDF Email

Kolumni Värinä-lehdessä 16.11.2006

Ilmastokeskustelu kuumenee monin tavoin. Al Goren filmi “Epämiellyttävä totuus” on avannut monien silmät. Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern julkaisi äskettäin brittihallituksen tilaaman raportin, jossa hän ilmaisee ekonomistien kielellä saman, mitä ilmaston tutkijat ovat sanoneet jo kauan: päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen paneminen kuriin tulee erittäin paljon halvemmaksi kuin antaa ilmastonmuutoksen ryöstäytyä valloilleen. Aikaa on vielä, mutta ei paljon. Seuraavien 10-20 vuoden aikana globaalit päästöt on saatava laskuun.

Euroopan parlamentissa ilmasto vie koko ajan eniten aikaani. Olen muun muassa mukana parlamentaarikkojen kansainvälisen GLOBE-verkoston ilmastokeskusteluissa. Tätä kirjoittaessa olen lähdössä Nairobiin kansainväliseen ilmastokonferenssiin.

Toki olen mukana monessa muussakin, muun muassa tekemässä työtä sen puolesta, että loppusuoralla olevasta uudesta kemikaalilainsäädännöstä tulee mahdollisimman hyvä.

Syyskuussa Helsingissä oli kaksi kansainvälistä ilmastotapahtumaa, joita olin järjestämässä. ASEM-huippukokouksen alla oli kaksipäiväinen Eurooppa-Aasia ilmastodialogitapahtuma, johon tuli noin 60 osanottajaa Aasian ja Euroopan maista. He olivat kansanedustajia, tutkijoita, teollisuuden edustajia ja kansalaisjärjestöaktiiveja. Keskustelun pääaihe oli se, millä tavalla päästöjä vähennetään vuoden 2012 jälkeen. Kioton sopimushan ei sano vuoden 2012 jälkeisestä ajasta mitään. Tapahtuman erinomaiset asiantuntija-alustukset löytyvät dialogin nettisivuilta www.climatedialogue.info

Vähän myöhemmin syyskuussa Euroopan parlamentin vihreä ryhmä piti eduskunnan tiloissa seminaarin siitä, mistä Eurooppa saa turvallista energiaa, joka ei aiheuta ilmastonmuutosta eikä ydinonnettomuuksien uhkaa, ja jonka saanti on turvattu. Myös tässä seminaarissa oli huippuasiantuntijoita monista maista. Heidän sanomansa voisi tiivistää seuraavaan. Tekniikkaa, jolla päästöjä vähennetään, on olemassa, kyse on vain siitä, miten se saadaan käyttöön. Energiatehokkuuden parantaminen eli ”negawatit” on tärkein ja halvin päästövähennyskeino. Vaikka päästövähennykset maksavat, hinta on kuitenkin sangen kohtuullinen, kun otetaan huomioon, että myös uuden tekniikan tuottaminen luo bisnestä ja työtä. Samalla hyödymme muutenkin, hengitysilmamme puhdistuu ja energiahuoltovarmuutemme paranee. Ydinvoimasta ei ole ilmaston pelastajaksi, uraani ei yksinkertaisesti riitä. Jos maailman ydinvoiman käyttö yritettäisiin 3-kertaistaa, uraani loppuisi parissakymmenessä vuodessa, vaikka koko Suomikin muutettaisiin uraanikaivokseksi. Ainoa keino lisätä ydinvoimaa pitkällä aikavälillä on turvautua niin sanottuihin hyötöreaktoreihin. Ne kuitenkin moninkertaistaisivat ydinvoimaan liittyvän ydinaseiden leviämisriskin, eli tämä vaihtoehto on täysin teoreettinen.

Oli todella sääli, että tuon seminaarin suomalainen yleisö koostui vain osasta vihreitä kansanedustajia. Esimerkiksi vihreille vaaliehdokkaille tuo tilaisuus, jonka esitykset jopa tulkattiin suomeksi, olisi ollut mitä mainioin tilaisuus saada huippuasiantuntijoilta argumentteja energiaa ja ilmastoa koskeviin vaaliväittelyihin.