Aika on rahaa – myös ilmastonsuojelussa

Print PDF Email

TEK-lehden kolumni 15.12.2006

Nairobin marraskuussa kokoontui jälleen kerran suuri kansainvälinen ilmastoneuvottelu, YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous.

Kokouksen tähti oli maailmanpankin entinen pääekonomisti Sir Nicholas Stern, joka laati brittihallituksen pyynnöstä selvityksen siitä, mitä maksaa toisaalta ilmastonmuutos, toisaalta sen paneminen aisoihin.

Stern on kääntänyt luonnontieteilijöiden varoitukset rahan kielelle. Niin suuri on rahan valta, että monet aiemmin ilmastonmuutokselle lähinnä haukotelleet ihmiset ovat nyt havahtuneet. Lehtitietojen mukaan heihin kuuluu jopa Suomen valtiovarainministeriön todellinen valtias, Raimo Sailas. Ja se on jo jotakin, sanoo nimimerkki "kokemusta hallituksen budjettineuvotteluista".

Sternin raportin ankara puoli on se, että jos lämpenemistä ei saada kuriin, planeetta Maa voi aikaa myöten muuttua ihmislajin kannalta aivan tuntemattomaksi paikaksi. Jos ilmasto lämpenee 5-6 asteella, mikä on realistinen mahdollisuus, maapallo muuttuu yhtä helteiseksi kuin dinosaurusten aikaan, jolloin ei vielä ollut ihmisiä eikä juuri muitakaan nisäkkäitä.

Tämän vuosisadan puoliväliin mennessä ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot voivat vuosittain leikata maailman kansantuotteesta 5-20 %, mitä voi verrata ensimmäisen ja toisen maailmansodan vaikutuksiin. Sotien jälkeen alkaa jälleenrakennus. Valloilleen päässyt ilmastonmuutos ei välttämättä pysähdy, jos esimerkiksi metaanivarastot Siperian ikiroudan alta purkautuvat ilmaan.

Sternin rohkaiseva sanoma on se, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on vielä mahdollista eikä edes tolkuttoman kallista. Tarvittavien investointien vuotuinen hinta olisi prosentin verran kansantuotteesta. Tämä on tosi iso raha, mutta sangen vähän verrattuna toimettomuuden kustannuksiin. Sitä paitsi investoinnit uuteen fiksumpaan ja puhtaampaan tekniikkaan luovat myös valtavan määrän bisnestä ja työpaikkoja, varsinkin innovatiivisille tekniikan ammattilaisille.

”Ilmastonsuojelu on tosi hyvä kauppa”, Stern tiivisti.

Myös Yhdysvalloissa ajattelu näyttää olevan muuttumassa, onneksi, mihin on osaltaan vaikuttanut Al Goren filmi ”Epämiellyttävä totuus”. Kalifornia ja joukko koillisia osavaltioita ovat säätäneet lakeja päästöjen vähentämisestä ja päästökaupasta. Parisataa kaupunkia on päättänyt vähentää päästöjään 7 % eli saman verran kuin USA Kiotossa lupasi. Muuttuva kansalaismielipide heijastui myös äskeisissä kongressivaaleissa.

Ikävä kyllä tämä havahtuminen ei heijastunut vielä siihen, miten hallitukset neuvottelivat Nairobissa. Useimpien hallitusten päähuoli näyttää edelleen olevan, ettei oma maa vain joudu tekemään piiruakaan enemmän kuin joku toinen. Täällä on asetettu työryhmiä joista toisilla on aikataulu, toisilla ei. Varsinaisia päätöksiä siitä, miten ilmastoa muuttavia päästöjä vähennetään Kioton jälkeen eli vuoden 2012 jälkeen, vain lykätään. Sitä on tehty jo monta vuotta.

Nicholas Sternin varoitusta siitä, että ilmastonsuojelussa kaikkein kalleimmaksi käy viivyttely, ei ole kunnolla ymmärretty.

Satu Hassi