Päästöt alas, voitot ylös

Print PDF Email

16.12.2005 Vihreän langan Värinä-liite

Tämän vuoden itsenäisyyspäivänä en ollut Linnan bileissä, ensimmäistä kertaa vuoden 1991 jälkeen. Olin Montrealissa ilmastokokouksessa. Siellä olin välillä suunnattoman innostunut kuunnellessani tosifiksuja yritysten edustajia. Välillä taas olin vajota epätoivoon, kun vaikutti siltä, että Bushin hallinto pystyy autismia lähenevällä jääräpäisyydellään estämään muitakin maita valmistelemasta Kioton jälkeisiä ilmastonsuojelusitoumuksia.

Loppujen lopuksi syntyi sopu "Kioto kakkoseen" tähtäävien neuvottelujen aloittamisesta. Mutta koville otti, vielä toiseksi viimeisenä yönä USA:n edustajat marssivat ulos neuvotteluista. Viimeisenä päivänä paikalle saapui yllärinä Bill Clinton. Koska hän ei ole yhdenkään hallituksen edustaja, Montrealin kokousta johtanut Kanadan ympäristöministeri Stephane Dion joutui turvautumaan jonkinasteisiin kokousteknisiin jonglöörintemppuihin voidakseen päästää Clintonin saliin.

En tiedä, vaikuttiko entisen presidentin puhe siihen, että USA lopulta saatiin mukaan. Mutta ainakin hänen esiintymisensä alleviivasi sitä, että Bushin hallinnon ilmastosokeus ei edusta koko USA:ta. Gallupien mukaan 75 % USA:n kansalaisista on Bushin kanssa eri mieltä ilmastonsuojelusta. Montrealissa oli hyvin näkyvästi esillä se, että toistakymmentä USA:n osavaltiota – joista muuten useimmissa on republikaanikuvernööri – ja toistasataa kaupunkia on päättänyt ryhtyä osavaltio- ja paikallistason ilmastonsuojelutoimiin. Ne 9 koillista osavaltiota, jotka ovat päättäneet aloittaa hiilidioksidin päästökaupan, olisivat maailman kymmenenneksi suurin päästäjä, jos olisivat yksi valtio. Kalifornian päästöt ovat samaa suuruusluokkaa.

Myös bisnesmaailman edustajilla tuntui olevan uusi ääni kellossa. Ties kuinka kauan olemme kuunnelleet itkua ja valitusta päästövähennysten kalleudesta ja tuskallisuudesta. Nyt kasvava määrä firmoja – isojakin – näyttää huomanneen päästöjen siivoamisessa uuden tavan tehdä bisnestä ja voittoja.

Kuulin useammankin firman edustajien vaativan poliitikkoja asettamaan sitovat päästövähennystavoitteet pitemmäksi ajaksi, esimerkiksi vuoteen 2025. Firmat sanovat tarvitsevansa tämän tiedon voidakseen arvioida päästöjä vähentävien investointien kannattavuuden. Tämä on realismia, jolle minä aplodeeraan.

Yhtenä iltana illallisella erään suuryrityksen edustaja puhui minulle päästökaupasta kuin Ode. Hän selitti, että sähköfirmoille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia ilmaiseksi, ne nostavat joka tapauksessa myymänsä sähkön hintaa samalla määrällä, jolla päästökauppa vaikuttaa sähköpörssin marginaalisähköön. Tätä ei muuksi muuta se, että ne ovat saaneet päästöoikeudet ilmaiseksi, ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen sähköyhtiöille on silkkaa tulonsiirtoa niiden omistajille, päästöoikeudet tulisi huutokaupata niille. Mies hämmentyi kun sanoin, että juuri näin puhui Suomen vihreiden entinen puheenjohtaja eduskuntakeskustelussa pari viikkoa sitten.

Tuore Business Week -lehden numero kertoo marraskuussa pidetystä kolmenkymmenen USA:laisen voimalaitosyrityksen toimitusjohtajan kokouksesta. Yksi osanottajista kysyi, kuinka moni kollega uskoo, että presidentti Bushin jälkeen USA ottaa käyttöön sitovat hiilidioksidin päästörajoitukset. Neljä viidesosaa nosti kätensä. Yksi sanoi: "Jonain päivänä rajoitukset tulevat. Ja jos emme ole silloin valmiita, olemme pulassa."

Business Week arvelee, että tähän ajattelutavan muutokseen on vaikuttanut myös se, että ilmastoasiat ovat kääntymässä bisneksen kielelle. Päästöjen vähentämistä ei enää kuvata pelkästään ympäristötermein, vaan on alettu puhua "energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisesta".

Useat isot eläkeyhtiöt ja muut suuret sijoittajat ovat alkaneet selvittää sijoitusten ilmastoriskiä. Mitkä tuotantolaitokset ovat vaarassa esimerkiksi merenpinnan noustessa tai hirmumyrskyjen voimistuessa? Ja mitkä sijoitukset muuttuvat kannattamattomiksi, jos asiakkaat alkavat kysellä firman päästöistä tai kun päästöille tulee hinta? Kun suuret sijoittajat alkavat kysellä tällaisia, vastahankaisimmankin toimitusjohtajan on otettava asia vakavasti. Sillä välinpitämättömyys kostautuu osakekurssien kautta.

Montrealissa jaettujen satojen esitteiden joukossa yksi oli otsikoitu "Carbon Down, Profits Up" eli hiilidioksidipäästöt alas, voitot ylös. Siinä oli listattu 75 suuryritystä, jotka ovat onnistuneet vähentämään energiankulutustaan ja/tai päästöjään ja samaan aikaan lisäämään tuotantoaan ja/tai alentamaan tuotantokustannuksiaan.

DuPont-yritys leikkasi päästöjään 72 % vuoteen 1990 verrattuna, säästi kuluissaan 2 miljardia dollaria ja pudotti energiankulutustaan 7 % vaikka tuotanto kasvoi 30 %. Öljy-yhtiö BP saavutti vuodelle 2010 asettamansa päästövähennystavoitteen jo vuonna 2001 ja leikkasi samalla kustannuksiaan 650 miljoonalla dollarilla. British Telecom leikkasi päästöjään peräti 71 % ja säästi kustannuksissa 1,15 miljardia dollaria.

Kuinkahan kauan edes Suomessa kukaan uskoo siihen, että meidän firmamme ovat jo aikaa sitten tehneet päästöjen vähentämiseksi kaiken mahdollisen?

Avainsanat: ilmastoneuvottelut, ilmastonsuojelu