Haavoittuvuuden taju

Print PDF Email

Kolumni Vihreässä Langassa 18.12.2005

Aina välillä ihmettelen, olisiko ilmastonsuojelu rivakampaa, jos uhka tulisi avaruudesta.

Jospa CIA tai James Bond saisivat vihiä, että Siriuksen lähettiläät aikovat nostaa merenpintaa, heikentää Golf-virtaa, voimistaa hirmumyrskyjä, lisätä rankkasateita yhtäällä, kuivuutta ja metsäpaloja toisaalla, levittää malariaa uusille alueilla ja sulattaa Himalajan jäätiköt, joilta alkavat joet kastelevat melkein puolen ihmiskunnan pellot. Miten reagoisimme?

Vaatisiko kukaan, että uhan pitää olla 110-prosenttisesti todistettu ennen kuin saa tehdä mitään? Uhoaisivatko Eteläranta kympin patruunat ja heidän palkkaamansa itkijänaiset, että toimet eivät saa maksaa latin latia firmoille, jotka ovat tähän asti tienanneen ampumalla reikiä maapallon suojajärjestelmään? Pidettäisiinkö kohtuuttomana, jos suojautuminen saattaisi inan verran hidastaa talouskasvua?

Viime talvena Euroopan parlamentissa vieraillut amerikkalaisprofessori Jeremy Rifkin väitti, että eurooppalaiset poliitikot, puoluekannasta riippumatta, ovat tietoisempia yhteiskuntien haavoittuvuudesta kuin amerikkalaiset. Tämä näkyy suhtautumisessamme moneen asiaan, sosiaalisiin turvaverkkoihin, ilmastonsuojeluun, kehitysapuun, esimerkiksi.

En todellakaan väitä, että ilmastotietoisuus Euroopassa olisi riittävä. Mutta silti Rifkinin ajatus kävi monta kertaa mielessäni Montrealin ilmastokokouksessa. Presidentti Bushin argumentointi perustuu oletukselle, että USA voi vapaasti valita, ryhtyykö se jonakin päivänä suojelemaan ilmastoa ja jos niin milloin. Tässä olisi järkeä vain jos USA itse olisi turvassa.

Jopa fiksumpaa ilmastopolitiikkaa ajavan senaattorin avustaja, jonka kanssa keskustelin, ei mitenkään ilmaissut ymmärtävänsä, että ihmiskunnalla, Yhdysvalloillakaan, ei ole rajattomasti aikaa jahkailla.

Onneksi rahan oma kieli näyttää ravistelevan bisnesmaailmaa hereille. Ensimmäisiä herääjiä ovat olleet vakuutusyhtiöt, mielenkiintoista kyllä, nekin ensin Euroopassa. Säähän liittyvät katastrofit ja niiden aiheuttamat vakuutusmaksut ovat hurjassa nousussa.

Montrealissa jaettu Business Week-lehti kertoi 30 pohjoisamerikkalaisen energiayhtiön johtajan kokouksesta. Siellä pidetyssä kättennostoäänestyksessä neljä viidesosaa ilmaisi uskovansa, että sitovat päästörajoitukset tulevat USA:ankin presidentti Bushin kauden jälkeen. Yksi sanoi: "Jos emme ole silloin valmiina, olemme pulassa." Lehti totesi myös, että päästöjen vähentäminen on kääntymässä bisneksen kielelle, ympäristönsuojelun sijasta puhutaan energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisesta.

Isot institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt, ovat alkaneet analysoida ilmastoriskejä. Mitkä tuotantolaitokset ovat vaarassa tuhoutua merenpinnan nousun ja hirmumyrskyjen voimistumisen takia? Mitkä investoinnit menettävät arvonsa, kun asiakkaat alkavat kysellä päästöistä tai niiden hinta nousee? Kun satojen miljardien eurojen sijoitussalkkujen haltijat alkavat kysellä tällaisia, myös päästökauppaa vihaavan yritysjohtajan on otettava se huomion, muuten tulee rangaistus osakekurssien kautta.

Sopii toivoa, että rahan puhe ravistelee bisnesmaailmaa ajoissa. Viisaimmat firmat vaativat jo poliitikkoja asettamaan päästövähennysvaatiukset vähintään 2020-luvulle, jotta firmat pystyvät investoimaan fiksusti.

Hyvää ja valkoista joulua – myös tulevina vuosina!

Lisää tietoa aiheesta näistä osoitteista:
http://www.ilmasto.org

Avainsanat: ilmastonsuojelu, ilmastopolitiikka